Runon jäljillä

Runon tunnelma vei mukanaan, syntyi akvarellimaalaus. Tosin, pitkästä runosta "Kanervakankaalla", olen työstänyt vain muutaman säkeistön!

Aleksis Kivi

KANERVAKANKAALLA

Kanervakankaalla sauvupi miilu honkien juurilla, vartija on sillä vakava ukko, partanen harmaapää; hän ahkerast nuijaansa käyttelee, ja kumahtaa kanervakangas.

Taas kiven ääressä istuuvi vanha kauhaansa veistellen, hohteessa tervasen, leimuvan kannon, syksysen taivaan all, kosk korkea Pohjola tulta lyö ja loistavat tuhannet tähdet.

Tähtien joukkoa katselee ukko, tyyneesti miettien: onko ne kynttilöi taivahan häistä, salista loistavast, tai hurskaitten kirkkaita henkii täält, nyt kunnian istuimil siellä?

Näköjä kummia ilmestyy vielä, kauniita neitoja, Tapion neitoja hyppelee ympär leimuvan valkean ja kivensä juurelta hymyten heit katselee vartija vanha.